Medianolosta mediabossiksi - pohdintaa projektista

Tämä blogi oli projektityö, joka toteutettiin osana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen MO 8.2.2 "Viestintä ja media" -kurssia. Nyt medianolojen opejen on aika heittää mediahanskat naulaan - ainakin toistaiseksi! 

Team M&M kiittää!

Pohdintaa projektista:

1.Ideointi
 

Tiesimme välittömästi projektista kuultuamme, että haluaisimme toteuttaa sen blogin muodossa, sillä kumpikin meistä oli jo pitkään halunnut kokeilla oman blogin pitämistä ja tämä vaikutti täydelliseltä tilaisuudelta siihen. Alkuun pääseminen tuotti kuitenkin hieman hankaluuksia, sillä aihe ja blogin nimi olivat kadoksissa.

Lopulta päätimme tehdä blogin, jossa tutustuisimme lasten ja nuorten käyttämiin, pääasiassa sosiaalisen median sovelluksiin, kuten esimerkiksi Instagramiin, Twitteriin ja Ask.fm:ään. Blogi on suunnattu erityisesti muille kasvatusalan ammattilaisille ja vanhemmille, joille nuorison suosiossa olevat yhteisöpalvelut ja mediasovellukset ovat vieraita. 

Vaikka molemmat käytämme sosiaalista mediaa kohtuullisen paljon, oli kuitenkin monia sovelluksia, joihin emme olleet vielä tutustuneet ja halusimme myös itse oppia, miten sovellukset käytännössä toimivat. Blogi oli sopiva työkalu projektiimme myös siksi, että tutustuimme useaan eri sovellukseen.

2.Suunnittelu & toteutus

Tavoitteenamme oli, että kumpikin blogin pitäjistä tutustuu eri mediasovelluksiin, joita eivät olleet itse vielä aiemmin testanneet. Tämän jälkeen tarkoituksena oli kirjoittaa postauksia omista käyttökokemuksista. Tutustuimme myös yhdessä muutamaan sovellukseen, joista kirjoitimme yhdessä postauksia. Postauksiin liitimme mahdollisimman paljon sovelluksen toimintaa havainnollistavia kuvia.

Kirjoitimme blogia noin viikon ajan ja tutustuimme erilaisiin sovelluksiin sekä tietokoneen että älypuhelinsovellusten avulla. Kommunikoimme myös toistemme kanssa testaamiemme sovellusten välityksellä.

3. Yhteenveto ja pohdinta

Blogin nimi #medianolot #opet oli siinä mielessä osuva, että jo ensimmäisiin sovelluksiin tutustuessamme tajusimme tulleemme vanhoiksi ja tietämättömiksi. Vaikka itse olemme (ainakin omasta mielestämme) vielä melko nuoria ja tietoisia pinnalla olevista mediasovelluksista, moni nuorten suosiossa oleva sovellus oli kuitenkin meille tuntematon. Samalla huomasimme, kuinka tärkeää tulevina opettajina meidän on tuntea nykylasten ja –nuorten maailmaa myöskin niiden yhteisöpalvelujen kautta, joita he käyttävät. Tulevina mediakasvattajina tämä on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi oppilaiden kanssa olisi hyvä käsitellä oman yksityisyyden suojaamiseen ja nettietikettiin liittyviä tekijöitä.

Blogin perustaminen Blogger-palvelun kautta oli äärimmäisen helppoa ja nopeaa, jos tyytyi palvelun tarjoamiin valmiisiin blogimalleihin ja ulkoasun asetuksiin. Päätimmekin tämän blogin yhteydessä pidättäytyä hyvin yksinkertaisessa ja selkeässä ulkoasussa ajan riittämättömyyden takia. Pääpainon tuli olla julkaistuissa kirjoituksissa eli postauksissa.

Postausten kirjoittaminen oli yksinkertaista eikä vaatinut ollenkaan koodaustaitoja. Ei siis mikään ihme, että niin moni nuorikin päätyy perustamaan oman blogin. Yleisesti Blogger-palvelun käytöstä jäi positiivinen fiilis ja aiomme molemmat hyödyntää palvelua tulevaisuudessa opettajan työssä. Esimerkiksi luokan oman blogin pitäminen olisi hauskaa ja motivoivaa paitsi opettajalle myös oppilaille.

Myöhemmin totesimme, että blogin selkeyden kannalta olisi ollut hyvä, jos olisimme aivan alkuun tehnyt postauksen, jossa selvittäisimme blogimme tarkoitusperiä. Olimme ilmeisesti vain liian innokkaita käymään suoraan asiaan! 

-Maikki & Maria

Äääää mä oon Instas! #nolo

Tämän päivän en olisi uskonut koittavan: minä, Maikki, olen Instagramissa eli tuttavallisemmin Instassa! Kuinka monta kertaa töissä ollessani ovatkaan alakouluikäiset lapset -varsinkin tytöt- kysyneet, että "ooks sä Maikki hei instas?". Aivan liian monta. 

Yksikin näistä tyttösistä totesi kerran: "Niin mut hei miks sä oot sit Facebookis? Ko se on jo ihan vanha juttu! Kaikki on nykyään instas!"

Olen selvästi tulossa vanhaksi ja some-kielteiseksi... 

http://instagram.com/#

Toisaalta Instagramista on ollut vaivaa juuri opettajille, joiden oppilaat sattuvat löytämään opettajansa Instagram-tilin. Yksikin miespuolinen opettajaystäväni kirjoitti juuri: "Ai, että nykymaailmassa on kiva olla nuori opettaja. Maanantaina sain poistaa Instagram-tilini seuraajista lähes tusinan verran nuoria (joista osa oli täysin harmittomia, kuten myös kuvani) ja muuttaa tilini yksityiseksi (mikä ei tietystikään onnistunut nettiselaimella, vaan vain ainoastaan älypuhelimen ohjelmalla, jota en ole käyttänyt yli vuoteen)."

Lyhyesti sanottuna Instagram on siis varsinkin nuorten suosiosa oleva kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto: käyttäjät voivat jakaa kuvia, muokata kuvia, kommentoida toisten käyttäjien kuvia ja tykätä niistä. Muiden käyttäjien kanssa ei kuitenkaan voi yksityisesti keskustella, vaan ainoastaan kuvien alle on mahdollisuus kirjoittaa. Myös todella monet julkkikset ovat Instagramissa. Instagramista on myös oma sovelluksensa älypuhelimille, jonka kautta minäkin aloitin tutustumisen Instagramin ihmeelliseen maailmaan. 

Ladattuani älypuhelinsovelluksen huomasin järkytyksekseni olevani jo kirjautunut palveluun! Sitten muistin, että olin jo pari vuotta aiemmin kokeillut sovellusta kerran vain kuvien muokkaamiseen, mutta en ollut ollut erikoisen tyytyväinen ohjelmaan. Kuvien muokkaamista varten älypuhelimille on luotu monia paljon parempiakin ohjelmia. 

  

Noh, mutta hommani helpottui ja pääsin suoraan asiaan: sovellus näytti heti, keillä ystävistäni oli Instagram-tili ja kysyi keitä heistä haluaisin seurata. Seuraamalla näkisin aina, kun he päivittäisivät tililleen uusia kuvia. Samalla huomasin, että osa ystävistäni seurasi minua jo valmiiksi, vaikkei tililläni ollut muuta kuin profiilikuva.

Aluksi tyydyin seuraamaan ystäviäni, tykkäilemään heidän kuvistaan ja jopa kommentoimaan muutamaan. Sitten ystäväni auttoi minua julkaisemaan ensimmäisen virallisen Instagram-kuvani: tietenkin selfie ystävästäni ja minusta! Prosessi oli nopea ja yksinkertainen: 

1) Ota kuva. 

2) Muokkaa sitä, jos haluat. 

3) Merkitse kaverisi siihen.

4) Määritä paikka, missä kuva on otettu, "tägää" ystäväsi kuvaan yms.

5) Jaa kuva Instagramissa ja mahdollisesti myös Facebookissa tai Twiterissä.

6) Odota innokkaana kaveriesi kommentteja ja tykkäyksiä. 

Lisäämällä ystäväsi käyttäjänimen @-merkin jälkeen saat heidät merkittyä kommenttien yhteydessä ja he näkevät, mikäli vastaat juuri heidän kommentteihinsa. Lisäksi voit tavallaan linkittää kuvasi eri aihealuesiin palvelussa käyttämällä #-merkkiä eli tuttavallisemmin "hashtagia" (esim. #loma #thaimaa #phuket #havinggreattime).

Ja minä kun olin vannonut itselleni, etten käytä ikinä hashtageja... Aivan älyttömän näköistä! :D 

Uskon, etten tule käyttämään jatkossa sovellusta paljoakaan, mutta pidän tilini siitä huolimatta, sillä esimerkiksi matkakuvien nopea jakaminen on palvelussa älyttömän helppoa! Lisäksi nautin kuvien katselusta, joten on hauskaa, etteivät ystävien kuvat katoa kaiken tekstin sekaan kuten esimerkiksi Facebookissa. Sovellus ajaa kaikin puolin asiansa: helppoa, nopeaa, yksinkertaista, selkeää, visuaalista!

Bitstrips ja elämäni sarjakuvahahmona

Siis mitä nyt tällä kertaa? 

Bitstrips on Facebookin kautta toimiva sovellus, joka levisi omalle Facebook-seinälleni jo kuukausia sitten; ensin oman sarjakuvansa esittelivät pari kaveriani ja kohta sitä tuntuivat tekevän kaikki! On siis kyse sovelluksesta, jota käyttävät nuorten lisäksi nuoret aikuisetkin. Hitaasti erilaisiin suosittuihin juttuihin lämpenevänä ihmisenä en ollut itse lähtenyt mukaan hullutukseen - kunnes koitti tämän blogin kirjoituksen aika... Nyt siis on aika selvittää, että mistä näitä sarjakuvia oikein tulee??

Miten mää sen sit oikeen teen? 

Bitstripsiä voi kokeilla suoraan Facebookissa, mutta itse latasin siitä älypuhelinsovelluksen. Erillistä rekisteröitymistä ei tarvita, vaan sovellus ottaa tarvittavat tietosi suoraan Facebookista. 

Ensimmäiseksi luodaan oma hahmo ja valitaan sille sopivat kasvonmuodot, hiukset, ihonväri, vaatteet jne. Sovellus poimii Facebookin profiilikuvasta hieman viitteitä siitä, miltä oikeassa elämässä näytät ja voit näin muokata hahmosta helpommin itsesi näköisen. Se ei ole kuitenkaan pakollista, vaan voit tuunata itsellesi vaikkapa vihreän irokeesin. Samalla kuitenkin sovelluksen alkuperäinen idea hieman kärsii, sillä tarkoituksena on luoda erilaisia sarjakuvia juuri omasta elämästä.

Kun sarjakuvahahmosi on valmis, voit alkaa tehdä omia sarjakuvaruutujasi, joissa seikkailet yksinäsi tai jonkun sovellusta käyttävän kaverisi kanssa. Idea on siis tehdä humoristisia Facebook-päivityksiä sarjakuvaruudun muodossa. Erilaisia sarjakuvaruutuja tapahtumineen on valmiina lukemattomia ja niitä voi etsiä erilaisten hakusanojen avulla. Näin lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen on valmiina valmis ruutu. Ruutujen alla on valmiina humoristinen kuvaus ruudun tapahtumista, MUTTA mikä parasta, voit itse muuttaa ruudun tekstiä, lisätä hahmoille pieniä puhekuplia ja muuttaa niiden ilmeitä.

Lopuksi, kun ruutusi on valmis, voit jakaa sen sovelluksen sisäisesti tai vaikkapa suoraan Facebookissa. Tekemäsi ja jakamasi Bitstripit näkyvät itsellesi ja kavereillesi, jotka käyttävät sovellusta.

 

Mitä järkee täs ny sit oikeen on?

Omaa suhtautumistani sovellukseen voi kuvata yhdellä lauseella: 

Mä jäin koukkuun. 

Sain myös poikaystäväni kokeilemaan sovellusta ja hänkin jäi koukkuun. Vaarallista. Mutta todella hauskaa! Tästä lähtien meillä ratkotaan perheriidat sarjakuvan voimin.

 Sovellus ei kuitenkaan vielä ole erityisen monipuolinen, sillä saat tehtyä hahmon vain itsestäsi ja sarjakuvien muokkausmahdollisuudetkin ovat rajalliset. Aloin heti pohtia vähän monipuolisemman sovelluksen käyttömahdollisuuksia: esimerkiksi historian tunnilla oppilaat voisivat tehdä opiskeltavasta aiheesta sarjakuvia, joissa seikkailisi historiasta tuttuja hahmoja (koekertauksena, jaksokertauksena, luokan tietokilpailuna...). Myös se, että sovellus on niin vahvasti kiinni Facebookissa on pieni ongelma, mutta sivustolla kerrottiin, että ilmeisesti myös Facebookiin kiinnittymätön sovellus on tekeillä! Sitä odotellessa.

-Maikki

Ask.fm - medianolot kyselee

Marian ja Maikin mediahaaste numero 3!

http://ask.fm/

Päätimme tutustua Ask.fm-nimiseen yhteisöpalveluun, jossa käyttäjät voivat kysyä kysymyksiä toisilta käyttäjiltä. Palvelusta löytyy myös helppokäyttöinen app älypuhelimille. Tämä varsinkin nuorison suosiossa oleva palvelu on niittänyt itselleen varsin kyseenalaista mainetta aina koto-Suomea myöden:

http://yle.fi/uutiset/teinien_kommentit_hatkahdyttavat_suositussa_nettipalvelussa_sut_pitais_tappaa_seriously_gurl/7047778

http://www.lansi-savo.fi/uutiset/l%C3%A4hell%C3%A4/nettipoliisin-mielest%C3%A4-askfm-heitti%C3%B6paikka-89557

Urheat medianolot opet eivät kuitenkaan pienestä hätkähdä, vaan uskaltautuvat kokeilemaan tätä kohuttua sovellusta.

Askel 1: Kirjautuminen

Ask.fm-sivustolle kirjautuminen on tehty todella helpoksi ja nopeaksi: joko kirjaudut suoraan sivustolle tai erilaisten muiden palveluiden, kuten Facebookin tai Twitterin, kautta. Maikki totesi myös, että kirjautuminen onnistuu myös tekaistulla identiteetillä. Tästä saisikin mukavan sopan aikaiseksi, jos vain haluaisi!

Kumpikin medianoloista opeista päätyi kirjautumaan suoraan sivustolle, eikä esimerkiksi Facebookin kautta, sillä voisihan tässä tempauksessa olla taas vähän tutuille seliteltävää... 

Askel 2: Oma profiilisi

Oma profiilisi on perusteiltaan todella yksinkertainen ja varsin anonyymi: edes profiilikuvaa ei välttämättä vaadita, kirjautumisessa annettu nimi riittää profiilin perustaksi. Halutessaan voi kuitenkin lisätä sijaintinsa, lisätietoja itsestään tai oman verkkosivun. Profiilin yksityisyyttä voi lisäksi säätää ja estää esimerkiksi anonyymisti kysytyt kysymykset.

Maikin profiili

Yksityisyys-asetukset

Askel 3: Ja eikun vastailemaan!

Harjoittelimme kysymyksien lähettämistä ja vastaamista ensin toistemme kanssa. Kuitenkaan toisen antamaan vastaukseen ei voi enää vastata eli periaate on: 1 kysymys ja 1 vastaus. Myös kuvalla tai videolla vastaaminen onnistuu.

Huomasimme myös, että toisen vastauksista voi "tykätä" pientä sydäntä klikkaamalla. Tätä tykkäystä ei kuitenkaan voi enää myöhemmin poistaa, minkä Maria oppi kantapään kautta tykättyään hölmöstä Sauli Niinistö-vastauksesta vahingossa! Tästä puolestaan seurasi hämmentävä tykkäys-tulva Marian omiin vastauksiin. Vaarallista touhua tämä tykkäily.

Lisäksi intouduimme vastaamaan ns. satunnaisiin kysymyksiin, joita sai napsauteltua sivuston yläosan "Kysymykset"-palkista. Eli kysymyksiin vastaileminen ei edellytä sitä, että joku kysyisi juuri sinulta kysymyksen tai, että sinulla olisi sivustolla kavereita. Kuitenkin mitä aktiivisempi käyttäjä on, sitä varmemmin hän saa myös ulkopuolisten huomiota.

Satunnaisia kysymyksiä

Kysymykset, joihin käyttäjä vastaa tai joita häneltä on kysytty, ilmestyvät hänen Profiili-sivulleen. Näitä kysymyksiä voi myös poistaa ja epäasiallisista kysymyksistä raportoida ylläpidolle. Palvelu myös laskee käyttäjän vastaamat kysymykset ja hänen saamansa tykkäykset sekä seuraajat.

Askel 4: Järkytys

Pidimme Ask.fm-sivustoa aluksi suhteellisen harmittomana, mutta sitten törmäsimme "Suuntaus"-painikkeeseen. Painikkeen takaa löytyy Facebook-seinän kaltainen sivu, johon päivittyy jatkuvasti Ask.fm:n käyttäjien uusimpia kysymyksiä ja vastauksia - osa asiallisia ja osa törkyä. Pystyimme siis selaamaan aivan tuntemattomien ihmisten kysymyksiä ja vastauksia ja vierailemaan heidän profiilissaan. Huh. 

Askel 5: Summa summarum 

Plussat:

+ helppokäyttöinen

+ visuaalisesti selkeä sivusto

+ omien kavereiden kanssa jopa hauska

+ ei vaadi sitä, että käyttäjällä olisi omia ystäviä kirjautuneena palveluun - voi vastata valmiisiin kysymyksiin

+ helppo tutustua uusiin ihmisiin?

Miinukset: 

- asiattomat viestit

- liiallinen anonyymius, anonyymina esitetyt kysymykset

- et pysty estämään omien vastaustesi päätymistä kaikkien näkyville

- palvelun ikäraja, oman iän valehtelun helppous

- helppo käyttää missä vain ja milloin vain; kokeilimme palvelua aamupäivällä ja kirjautuneena oli huima määrä peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria...

- vaikutus itsetuntoon seuraajien ja tykkäysten määrän kautta

-Maria & Maikki

Paluu prinsessaksi - GoSupermodel

Pienenä tyttönä minulla oli tapana järjestää kavereideni kanssa omia muotinäytöksiä. Vedimme yllemme vaatekaappiemme ja äitiemme kangaslaatikoiden sisällöt, josta tuloksena syntyi hmm..ainakin melko mielenkiintoisia vaatekokonaisuuksia.Joskus saatoimme stailata myös barbejamme ja ottaa muotiluomuksistamme valokuvia vanhempien digikameralla (kerran yksi kamera hajosi kuvausten tuoksinnassa). 

Nykypäivän tytöillä on Internetissä oma peliyhteisö, GoSupermodel, jossa he pääsevät toteuttamaan itseään oman elämänsä malleina, suunnittelijoina ja toimittajina. Tällä Tanskasta lähtöisin olevalla virtuaalimaailmalla on yli 1,4 miljoonaa käyttäjää. Sivut on käännetty suomeksi, ruotsiksi, hollanniksi, norjaksi ja saksaksi. Sivustolla eri-ikäiset tytöt voivat mm. suunnitella vaatteita, tavata kavereitaan,keskustella foorumeilla, osallistua kilpailuihin ja tehdä omia lehtiä. Kuulostaapa monipuoliselta, tätä on pakko testata !

Luotuani sivustolle käyttäjätunnuksen, minun pitää ensimmäiseksi pukea hahmoni. Vaikka sivuston käyttäminen on ilmaista, minulle valkenee heti, että jos haluan pukea hahmoni hienoimpiin "kaupasta" löytyviin vaatteisiin, minun on hankittava VIP-jäsenyys, jonka hinta on kuukaudelta 8 euroa ja vuodelta 59 euroa. Ei kiitos, kulutan rahani mielummin oikeisiin vaatteisiin. 15 vuotta nuorempana olisin ollut todennäköisesti eri mieltä.

               

Kun olen tehnyt hahmosta etäisesti itseni näköisen, on aika tutustua GoSupermodelin ihmeelliseen maailmaan syvemmin. Jos haluan lisää vaatteita, tarvitsen Gorahaa, jota voin hankkia pelaamalla pelejä, osallistumalla kilpailuihin tai kaappaamalla lentäviä rahapossuja. Koska possuja ei näy missään, päätän kokeilla pelaamista. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä tietokoneeni ei jostain syystä suostu lataamaan Java-sovellusta. Se siitä sitten.

Jos haluan saavuttaa sivustolla mainetta, minulla on siihen kolme tapaa: olla sosiaalinen, pelaamalla tai myymällä itse tehtyjä lehtiäni. Jos pääsen siirtymään mainetasolta toiselle, saan ylläpidolta bonuksia, esimerkiksi uusia vaatteita. Kavereita voin hankkia esimerkiksi Kamukoneen avulla, jossa voin jutella muiden uusien käyttäjien kanssa tai etsiä tuttaviani GoSupermodelista facebooktunnuksillani. Koska olen vanha ja väsynyt, maineen tai kavereiden hankkiminen sivustolla ei kiinnosta. 

GoSupermodel vaikuttaa hauskalta ja monipuolista tekemistä tarjoavalta sivustolta, jossa tytöt voivat päästää luovuutensa valloilleen. Itse olisin lapsena varmasti tykännyt sivustosta todella paljon. Vanhana, medianolona opena minua kuitenkin mietityttää sivuston kaupallisuus. VIP-jäsenyyttä mainostetaan sivustolla paljon, joten voin kuvitella, miten moni pieni supermalli kinuaa vanhemmiltaan kotona VIP-jäsenyyttä "joka on nyt tarjouksessakin".

-Maria

Aukko (media-) yleissivistyksessä vol 1: Twitter

Twitter on vuonna 2006 avattu yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jota käyttää tällä hetkellä sadat miljoonat ihmiset meistä tavallisista pulliaisista aina presidentti Barack Obaman ja Lady Gagan kaltaisiin kuuluisuuksiin saakka. Eikä pidä unohtaa mainita, että Twitterin seuratuin henkilö on 50:n miljoonan seuraajan suosiosta nauttiva Justin Bieber.

Itse en ole kokenut tähän lyhyiden, tekstipohjaisten viestien, eli twiittien ihmelliseen maailmaan liittymistä tarpeelliseksi. Onhan minulla jo Facebook, johon voin halutessani päivittää kuulumisiani ja jutella tuttavieni kanssa sekä Instagram, johon voin halutessani lisätä hashtagien siivittämiä kuvia lomamatkoistani ja päivän lounaastani. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin muutama kaverini on liittynyt Twitteriin ja julkisuuden henkilöiden twiitteihin törmää yhä useammin uutisia lukiessa. Myös vaikutusvaltaiset henkilöt, kuten poliitikot, keskustelevat Twitterin avulla ajankohtaisista asioista. Twitter ei siis ole pelkkiä Cheekin rantalomakuvia ja Kim Kardashianin selfieitä. Vai onko? Jotta en tipahtaisi ajan hermolta jo ennen kuin täytän 25 vuotta, minun on otettava asiasta itse selvää.

Ensimmäiseksi minun on luotava tietysti käyttäjätunnus. Valitsen tutun ja turvallisen yhdistelmän etu- ja sukunimestäni ja näpyttelen näytölle sähköpostiosoitteeni. Seuraavassa vaiheessa minun pitää valita eri kategorioista, esimerkiksi musiikin ja urheilun saralta käyttäjiä, joita haluan seurata. Valitsen muutamia minua kiinnostavia julkisuuden henkilöitä, lehtiä ja yrityksiä listalleni. Ystäviäni joudun etsimään heidän koko nimellään, sillä Twitteriä ei pysty yhdistämään yllätyksekseni Facebookin kaverilistaan. Valitsen profiilikuvakseni saman kuin Facebookissa ja taustalle matkakuvan Barcelonasta viime kesältä.

Saan melkein heti seitsemän seuraajaa, joista tunnen yhden. Keitä hittoja nämä muut ihmiset ovat ja miksi he haluavat seurata minua? En ala itse seuraamaan kyseisiä henkilöitä. Sen sijaan alan selata etusivuani ja lukea seuraamieni käyttäjien päivityksiä. Se muistuttaa suurilta osin Facebookin seinää. Mtv3 ilmoittaa Kauniiden ja Rohkeiden alkavan, Olavi Uusivirta kertoo Jari Sarasvuon pyytäneen häntä vaipumaan kanssaan transsiin ja kaverini Riia on ollut näköjään äitinsä kanssa Helsingissä ostoksilla. Minua kiinnostavia aiheita koskevia juttuja pystyn etsimään hashtag- eli avainsanahaun avulla, kuten Instagrammissakin.

Twitter ei palveluna sinällään tuonut minulle mitään uutta. Koin sen eräänlaisena Instagramin ja Facebookin yhdistelmänä, jossa voi tehdä postauksia ja jakaa muiden postauksia edelleen, linkata jonkun toisen profiilin omaan postaukseensa ja lisätä kuvia, joiden sisältö välittyy katsojalle viimeistään hashtagien avulla. Ulkoasu on selkeä ja helppolukuinen. Kuitenkin epäilen, että alkaisin käyttämään Twitteriä kovin säännöllisesti. Ainakin vielä minun on vaikeaa löytää sille tarvetta, sillä kuitenkin melko harva tuttuni käyttää sitä. Todennäköisesti tulen käyttämään Twitteriä lähinnä lukemalla sen uutisvirtaa satunnaisesti ja jakamalla siellä joskus Instagram-kuviani.

-Maria